Tämä on se paikka
Julkaistu 02.02.2023”Tämä on se paikka, josta kirjoitin, kaukana kotoa, tästä uneksin. Lumesta ja jäästä, alla tähtien ja sinusta rakkaani nyt lupaan, lähde en.”
san. Teemu Roivainen
Vierailin Kuusamossa ensimmäistä kertaa pari vuotta sitten ollessani täällä pitämässä Seikkailurippileiriä. Rakastuin Kuusamoon heti! Olen kotoisin Helsingistä ja ison kaupungin meteli ja hässäkkä oli pitkään jo tuntunut raskaalta. Tein töitä ympärivuorokautisessa päiväkodissa ja vaikka pidin työstäni, ainainen henkilöstöpula, pitkät työpäivät ja riittämättömyyden tunne alkoi väsyttämään. Minulla oli jo jonkin aikaa ollut mielessä välivuoden pitäminen töistä.
Ensimmäiset valokuvausmuistoni ovat vuodelta -94, kun olin itse esikoulussa ja sain opettajalta kertakäyttöisen filmikameran käteeni. Minulla on vieläkin tallella pari ottamaani valokuvaa esikoulun ajoilta. Olen myös kuvannut töissä paljon lapsia ja saanut lasten vanhemmilta ja työkavereilta tosi hyvää palautetta kuvistani. Minulla ei kuitenkaan ollut koskaan ollut oikein rauhassa aikaa kunnolla perehtyä valokuvaamiseen ja niinpä päätin, että haluan viettää välivuoteni valokuvauksen parissa. Aloin tutkimaan erilaisia vaihtoehtoja ja päätin, että haluan lähteä kokonaan pois pääkaupunkiseudulta. Ystäväni on Kuusamosta kotoisin ja vinkkasi minulle Kuusamo-opistosta. Juttelin mieheni kanssa ja hän kannusti minua hakemaan kouluun. Ja minäpä hain ja pääsin. Kevät 2022 meni asioita sumpliessa ja muuttoa Kuusamoon suunnitellessa. Kaikista vaikeinta oli, kun tajusi, että joudun eroon ystävistäni pääkaupunkiseudulla. Onneksi Suomi on sen verran pieni maa, että Kuusamosta Helsinkiin lentää reilussa tunnissa. 😊
Elokuussa kun koulu alkoi olin todella jännittynyt, en tuntenut koulusta ketään. En tiennyt yhtään, kuinka monta meitä oli kouluun valittu ja minkälaisia ihmisiä muut olivat. Mielessä pyöri ajatuksia, että olinko tarpeeksi hyvä valokuvaaja, mitä jos kaikki muut olisivat paljon parempia kuin minä, entä jos en tutustuisi keneenkään enkä saisi uusia ystäviä. Menimme saliin, johon tulivat koko koulun henkilökunta ja kaikki opiskelemaan valitut. Esittelimme itsemme ja henkilökunta esittäytyi. Tuli heti lämmin ja tervetullut olo, opettaja vaikutti mukavalta ja samoin luokkatoverit. Olimme kaikki tulleet ympäri Suomea ja olimme eri ikäisiä. Yksi oli vasta lukiosta päässyt ja yksi jo eläkkeelle siirtynyt. Meitä oli kaksitoista naista, ei yhtään miestä, kuulemma ensimmäistä kertaa koulun historiassa. Osa meistä oli kuvannut enemmän, osa vähemmän. Kuitenkin lähdimme liikkeelle ihan valokuvauksen perusjutuista.
Nyt kun mietin kulunutta vuotta taaksepäin, tajuan että aika on mennyt älyttömän nopeasti! Vastahan istuimme salissa jännittyneinä valmiina johonkin ihan uuteen. Tämä vuosi on ollut paras vuosi elämässäni, olen saanut monia uusia ystäviä ja tiedän, että vaikka lähdemmekin toukokuussa taas jokainen eri suuntaan, jatkuu ystävyyssuhde monen kanssa vielä pitkälle tulevaisuuteen. Olen oppinut mielettömän paljon valokuvaamisesta ja olemme yhdessä tehneet mielettömiä kuvausreissuja, päässeet upeisiin maisemiin ja tehneet kaikenlaista kivaa yhdessä niin koulussa kuin koulun ulkopuolellakin. Olemme yhdessä nauraneet ja itkeneet, kaikenlaisia tunteita on yhdessä koettu. Tulossa on vielä monia erilaisia seikkailuja ja uusia oppeja ennen kuin sanomme toisillemme näkemiin.
Tämän vuoden alussa irtisanoin itseni työpaikastani Helsingissä ja olemme päättäneet mieheni kanssa jäädä asumaan Kuusamoon vakituisesti. Haluan päästä tutustumaan paikalliseen varhaiskasvatukseen ja haaveena olisi tulevaisuudessa perustaa tänne oma valokuvastudio! Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, tähän mennessä tänne tulo on ollut elämäni parhain päätös!
Mirka Salo
