Jaa:

Työpajassa Paanajärvellä

Julkaistu 03.10.2013

Kuusamo-opisto on mukana yhtenä päätoteuttajista ympäristö- ja luontokuvausakatemia -hankkeessa, jossa on rakennettu moderni valokuvauksen koulutusympäristö Kuusamo-opistolle sekä kehitetty luontokuvauksen osaamista Lapin yliopiston määräaikaisen professorin Juha Suonpään johdolla. Toimintamuotona osaamisen kehittämisessä on ollut työpajat, joista kaksi on järjestetty Paanajärvellä Venäjällä. 

Akatemian elokuun työpaja pidettiin Paanajärvellä mahtavissa olosuhteissa, sillä aurinkoinen sää suosi vesillä liikkumista. Matkan tavoitteena oli uusien paikkojen tutkiminen Paanajärvellä Mäntyniemestä länteen. Lisäksi tarkoitus oli testata Pääjärven palveluja. Perinteiseen tapaan vanha kuusamolainen asuinpaikka Arola järven itäosassa toimi tukikohtana, josta käsin teimme retket järvelle.  Matkassa oli kuuden miehen porukka kahdella autolla ja kahdella veneellä, joten kulkeminen kahdessa ryhmässä teki kulkemisesta joustavaa.

Keskiviikkona 31.7. teimme perinteisen laivaristeilyn Mäntykoskelle. Laivarannassa järven itäpäässä meidän mukaan tuli kuusi moskovalaista nuorta. Olivat tulleet junalla Louheen ja sieltä bussilla Paanajärvelle. Tuulen vuoksi he olivat peruneet aikeen meloa ilmatäytteisillä kanooteillaan Mäntykoskelle. Pudotimme heidät laivasta Ruskeakallion kohdalla, josta he jatkoivat omilla paateillaan.

Mäntykoski on tuttu paikka ja kuvauksen kannalta aika kaluttu luu, ainakin itselleni. Moskovalaiset nuoret kuitenkin toivat mukavan piristyksen kuvaukseen, kun he vuoron perään kävivät kylvyssä putouksen alla. Tästä juontui mieleeni Gallen-Kallelan Mäntykosken versio, jossa neito soittaa kosken kielillä. Paluumatka Arolaan sujui rattoisasti, kun nuoret kutsuivat meidät nauttimaan yhteisestä iltapalasta. Venäläiset ovat tunnetusti vieraanvaraisia. Näyttää siltä, että venäläiset nuoret ovat jo pitempään kulkeineiden kalastusturistien lisäksi löytämässä. Retkeilijöinä he osaltaan uusintavat Paanajärven merkitystä.

Torstaina ajoimme moottoriveneillä järven länsipäähän aiemmilta reissuilta tutun oppaan, Sergein, johdolla. Ilman opasta sinne ei ole lupa mennä. Toinen venekuntamme oli tiistaina tämän kokenut, kun puiston vartijoiden pikavene tuli kieltämään matkan jatkamisen länteen. Ilmeisesti etelärannalla olevasta valvontatornista oli ilmoitettu luvattomista kulkijoista. Samoin vanha kuparikaivoksen paikka on sellainen, johon ei kuulemma saa mennä ilman Petroskoista haettavaa ennakkolupaa.

Matkalla länsipäähän näimme pian Mäntykosken jälkeen Paanan ja Rajalan talojen mahtavat asuinsijat; etelään aukevat pellot ja takana pohjoiselta suojaavat ja lämpö varaavat kalliot. Rantauduimme Paloniemen kohdalla oleville uunikallioille, josta on aikanaan kiilojen avulla lohkottu uunikiviä. Rannalla näkyi monenmuotoisia ja -värisiä liuskeita sekä kalliossa hienoja halkeamispintoja. Mielenkiintoinen lähikuvauskohde. Paluumatkalla molemmissa tulleissa hiukan ihmettelivät meidän tuliaiskiviä. Suomen tullissa jopa tarkastettiin kirjasta, mitä tullimääräykset sanovat maa-aineksen tuonnista.

Lähestyttyessä järven länsipäätä ja Oulankajokisuuta alkoi näkymään jokisuun hietikoita ja ränsistyneitä siltarakenteita. Lännessä pilkotti rumasti parturoidun Saunavaaran huippu. Aikoinaan varsin tiheästi asutettu länsipää oli kovasti vesakoitunut ja rantamaita peitti runsas aluskasvillisuus. Vattupensaat notkuivat makeista punaisista marjoista. Toinen kerta minulle länsipäässä, mutta tulosuunta eri. Tuntui, että maisemakin oli edellisestä kerrasta muuttunut. Kovasti oli rannat pusikoituneet lisää. Länsipäässä ei näkynyt valkamaa, joka muistini mukaan oli aiemmin. Vai muistanko väärin?  Vuosituhannen vaihteessa ajoimme minibusseilla suoraan Kuusamon Paljakasta Paanajärven rantaan.

Nyt rantauduimme pohjoisrannalle, josta jatkoimme vanhaa kylätietä kävellen kohti hautausmaata, jonka Paanajärvi-Tavajärvi -seuran väki on kunnostanut. Kun kävin Paanajärvellä ensimmäistä kertaa 90-luvun puolivälissä, niin tuolloin majoituimme hautausmaan kunnostusporukan kanssa samassa mökissä järven itäpäässä. Miehet aamuisin ajoivat itäpäästä länsipäähän kunnostustöihin. Minulle järvi jäi tuolloin melko tuntemattomaksi, sillä reissukaverini Heikin kanssa vain patikoimme Mäntyniemeen ja takaisin.

Järvellä ajellessa pohdimme, että miltähän Paanajärven ympäristö näyttäisi, jos se kuuluisi edelleen Suomelle. Kyllä se varmasti olisi vetovoimainen kohde, joka olisi matkailurakennettu täyteen ja palvelut olisivat moninaiset. Suotuisasta mikroilmastosta huolimatta nykyaikaiselle maataloudelle se ei varmasti olisi sopinut, koska peltoalat ovat varsin pieniä ja uutta viljelysmaata ei voisi ympäröivien vaarojen vuoksi raivata. Maan hintakin voisi olla liian kallista viljelytarkoitukseen.  Paanajärvisille ja Kuusamolle ylipäätään alue olisi varsinainen aarre vaurauden lähteenä. Nyt se on erämainen luonnon aarre, josta löytää myös väistyneen kulttuurin jälkiä.

Paluumatkalla Arolaan pysähdyimme Selkäjoella, joka sijaitsee vastapäätä Ruskeakalliota. Selkäjoki putoaa komeana koskena Paanajärveen. Selkäkosken varrella näkyy Mäntykoskea paremmin vanhat rakenteet, joiden avulla veden energiaa ohjattiin myllyn ja sahan tarpeisiin. Myös luonto poikkeaa Mäntykoskesta, sillä kuusien reunustama jokiuoma on varsin rehevä. Rannalla kasvoi muun muassa punakonnanmarjaa. Selkäjoki vaikutti Mäntykoskea villimmältä ja jopa mielenkiintoisemmalta kuvauskohteelta.

Paanajärveltä palatessamme jäimme Pääjärvelle yöksi, koska halusimme käydä tutustumassa Sohjanankoskeen ja siellä sijaitsevassa kulttuuritalossa matkailijoille tarjottavaan ohjelmaan. Sohjanankoskelle siirrettiin aikanaan väkeä Oulangan suusta, joka jäi veden alle, kun Pääjärven pintaa nostettiin voimalaitoksen vuoksi. Kumajoen Kumankoskeen valmistui 196o-luvulla voimalaitos, joka hukutti Pääjärven silloiset kylät. Vesialue laajeni noin viidenneksen, kun veden pinta nousi noin yhdeksän metriä alkuperäisestä.  Sohjanassa sijaitsi neuvostoaikana kalastuskolhoosi, jonka laivat kalastivat Pääjärvellä ja Tuoppajärvellä. Muuramannin rannikolta tuotiin merikalaa jalostettavaksi. Tänään on vain muistot jäljellä aiemmin kukoistaneesta kalataloudesta. Kylässä asuu vielä muutama sata asukasta, ja lapsiakin on niin paljon, että koulu toimii. Tänä kesänä maalatussa kulttuuritalossa kylän naiset ja lapset esittivät karjalaisia lauluja ja piirileikkejä, joihin vieraat pyydettiin mukaan. Lopuksi tarjolla oli teetä, kahvia ja perinteistä pullaa. Piirileikki piristi ja pehmensi muutoin niin miehistä reissua.

Suomalaiset rakensivat Pääjärven metsätyökeskuksen 1970-luvulla. Valtaosalle asukkaista elannon antanut metsäkombinaatti meni nurin 2000-luvulla ja sen myötä katosi kaupungin taloudellinen perusta. Kuusamon ja Pääjärven välinen elintasokuilu on valtava. Pääjärvellä sijaitsee Paanajärven puiston toimisto, jossa rekisteröidytään vierailijaksi ja maksetaan puiston palvelut. Kaupungissa on peruskoulu, kulttuuritalo, useita kauppoja, ravintola. Yövyimme Igorin kaupan yhteydessä olevassa Solo-hotellissa, joka on hyvin siisti ja rauhallinen yöpymispaikka. Illalla nautimme paikallisessa ravintolassa tulomatkalla varaamamme illallisen, joka maistui erinomaisesti. Koska oli lauantai-ilta, myös paikallista väkeä oli jonkin verran liikenteessä. Näyttää Pääjärvellekin rantautuneen länsimainen muoti. Hotellin televisiosta näkyi kymmeniä kanavia, joista osalla jenkkitähdet puhuivat venäjää. Outoa.

Halusimme tarkoituksella tulevia kurssimatkoja ajatellen hankkia kokemusta Sohjanankoskesta ja Pääjärven palveluista. Kokemukset kyllä rohkaisivat käyttämään nykyistä enemmän paikallisia palveluja. Myös uudet kohteet Paanajärvellä, kuten länsipää, Uunikallio ja Selkäjoki tuovat variaatiomahdollisuuksia valokuvauskurssien ohjelman toteutukseen. Myös vanhat asuinsijat ovat mielenkiintoisia. Alkujaan kurssien käyntikohteina on ollut alueen tunnetuimmat kohteet: Mäntykoski, Kivakkakoski ja Kivakkatunturi. Matkat ovat tehneet tehtävänsä, sillä käsitys alueen mahdollisuuksista on laajentunut ja syventynyt. Yksistään jopa Paanajärven ympäristö tarjoaa runsaasti mielenkiintoisia kuvauskohteita. Mitä mielenkiintoista löytyisikään, jos lähtisi tutkimaan järveä ympäröivien vaarojen rinnemetsiä ja niiden takaisia alueita. Olisi kiva nähdä miltä siellä näyttää.

 

Uusi kommentti

Peruuta

Pakolliset kentät on merkitty tähdellä.
Nimimerkki*
Sähköpostiosoite*
Otsikko
Viesti*
Visuaalinen
varmenne*


Kirjoita vasemmalla oleva koodi

« Takaisin

Käytämme evästeitä (olet hyväksynyt) (olet kieltänyt)

Käytämme oheisia kolmansien osapuolten evästeitä kävijäseurantaan ja markkinointiin, mikäli annat niille suostumuksen.

Facebook
Mainontaan liittyvä tiedonkeruu
Google
Kävijäseurantaan ja mainontaan liittyvä tiedonkeruu
Hyväksy
Kiellä
Peru